torstai 28. marraskuuta 2013

Karvaton koira


Keskiviikkona mun pienestä tuli ihan karvaton. Selkä on ihan täynnä pohjavillaa, mutta siinäpä mulle onkin sitten tehtävää (ihan kun sitä muuten ei olisikaan;p) "Kunnollista" postausta sitten, kun saan otettua uusia kuvia tai meille tapahtuukin jotain.

lauantai 23. marraskuuta 2013

Kuvia, 3 ½ v



Bloggaustauko on taas vähän venynyt. Todella laiska olen kyllä ollut, tai laiskuudesta en voi kyllä puhua. Koulu vie tällä hetkellä järkyttävän suuren osan päivästä, ensi viikollakin neljät isot kokeet ja seuraavalla viikolla kahdet. Tauko siis tulee jatkumaan vielä ainakin seuraavat kaksi viikkoa.
Eikähän asiaakaan bloggailulle ole, nyt kun ei ole tapahtunut mitään ilmoittamisen arvoista. Kuvia ajattelin julkaista, mitä nyt muutamia kerkesin tänä aamuna ja eilen ottaamaan.
Mila täytti eilen 3 ja puoli vuotta (ja minusta tuli tänään taas vuoden vanhempi, jee!;)) Huomenna käydään päivällä mummon ja ukin luona ja sitten illalla taas lukemaan kokeisiin. Onneksi pian on kuitenkin loma edessä ja voi vähän levähtää.
Keskiviikkona Mila pääsee nypittäväksi, Kajaaniin karva tulee olemaan kyllä melko lyhyttä. Junnuihin me kuitenkin vaan ilmoittaudutaan, eikähän se kuitenkaan niin tarkkaa karvalla ole.




3 ½ v.


perjantai 15. marraskuuta 2013

Noutoa, noutoa ja vielä kerran noutoa

Tiistain toko menikin oikeastaan kokonaan noudon merkeissä. Näytin Milan kanssa ensin mitä se jo osaa, pitämisen. Sitä me ollaan aika ahkerasti harjoiteltukin.
Vaikeusaste nousi, kun laitoin Milan istumaan eteeni, sanoin käskyn "pidä" ja otin muutaman askeleen taakse. Tosi hienosti Mila piti kapulaa suussa, aluksi tiputti pari kertaa. Koska tämäkin oli onnistunut hyvin, nostettiin tasoa entisestään. Käskin Milan seisomaan (kapula suussa), menin sen viereen ja sanoin "istu". Eihän pieni älynnyt ollenkaan, napotti siinä vaan eikä uskaltanut päätänsäkkään heilauttaa. Jotenkin mulla on vaan sellainen tunne, että Mila ottaa pitämisen jollain lailla "liian vakavasti". Kotonakin olen huomannut, ettei se päätäkään uskalla heilauttaa. Tässä meille tulee vielä suuria ongelmia. Ja sain myös ohjeeksi, että Milan pitäisi oppia kävelemäänkin se kapula suussa. Ei, miten ihmeessä tämä onnistuu...? Tai, että se ottaa kapulan itsenäisesti suuhun, ilman, että työnnän sitä sinne. Tämä onnistui oikeastaan täydellisesti. Kotona olen kokeillut samaa, mutta se ei ole vain suostunut ottamaan kapulaa suuhun. Jostakin syystä hallilla se onnistui ekalla kerralla.
Ja enhän minä näitä kaikkia enää tänään muistanut. Tiistaina olen tämän postauksen kirjoittanut, mutta luonnos-tasolle se vain jäi. Tarkoitus oli saada kuva Milasta kapula suussa, mutta saatte sitä vielä ainakin vähän aikaa odotella;)
Nouto-juttuja me tähän päivään mennessä ollaan tehty vähän joka päivä. Edistystä ehkä pikku hiljaa alkaa jo näkyä. Urakka jatkuu, ehkä Mila vielä joku kiva kaunis päivä osaa noutaa. Muutapa meille ei oikeastaan kuulukkaan. Myöhenmmin taas lisää! Ja edelleen pahoittelen kuvatonta postausta, tuolla ulkona ei ole tällaisella ilmalla kamalasti innostanut kameran kanssa liikkua.

lauantai 9. marraskuuta 2013

Match Show 9.11.2013

Näissä mätsäreissä on tullut viime aikoina käytyä aika usein. Tosin jos ajankohta sopii, niin miksipä niihin ei voisi osallistua?
Paikka meille oli jo ennästään tuttu, Milan ollessa pentu kävimme siellä pentukurssilla ja onpa tuolla taidettu ainakin yhdet mätsärit käytyä. Kehiä oli vain kaksi, olisi siellä kyllä tullut aivan liian ahdasta, jos olisi ollut yhtään enempää. Toisessa kehässä oli lapsi & lelukoira ja lapsi & koira. Molemmissa oli vain yksi osallistuja, sitten alkoi junnut. Meitä taisi olla 7. Me kisasimme numerolla kolme. Menimme yhdessä kerran tai pari ympäri, jonka jälkeen otettiin yksilöt. Ja voi tuota mun rakasta pientä, eihän se suostunut kulkemaan yhtään. Hajut ihanassa tekonurmessa veivät voiton. Junnujen suoritus meni kyllä meidän osalta aivan penkin alle, enkä ihmetellyt yhtään, vaikka jäimme toisisksi viimeisiksi.
Sitten odoteltiinkin kauan, ennen kuin pienet aikuiset alkoivat. Me olimme heti alkuun, numero 2. Parina meillä oli musta villakoira. Ja Mila ei ollut edelleenkän kovin kiinnostunut kävelystä. Mitäköhän ilmettä siellä maassa oikein oli? Hajut veivät myös muidenkin koirien nenät mennesään, joten ainoita ei onneksi oltu. Muuten Mila esiintyi tosi iloisesti. Esitin Milan vapaasti, jolloin sen häntä vatkasi isolla kaarella edestakaisin.
Tuomarilla oli vaikea päätös, kummin päin nauhat menevät. Villiksellä oli paremmat liikkeet, mutta Milalla oli tuo ihana into tekemiseen. (ja sehän se ainakin mun mielestä tärkein asia onkin, että on kivaa ja koira nauttii) Lopulta saimme sinisen.
Pieniä aikuisia oli vain 10, joten pian oli sinisten kehän aika. Yksi koira tippui vain pois, me olimme vielä jäljellä:) Seisotimme koiria kauan ja teimme vielä ympäri. Tuomari sijoitti nelosen, kolmosen ja mehän oltiin sitten ykkönen. Palkinnoksi 3 pussia herkkuja, ei ruusuketta, ei pokaalia:o vaikka oltiin sinisten paras? Eihän ne pokaalit tärkeimpiä ole, mutta kyllä köyhä paikka on. Viime vuonna saimme suklaamunan. BIS-kehään kuitenkin kolmatta kertaa peräkkäin. Oikeastaan tiesin jo, että tyhjin käsin sieltä lähdetään, kun vain 4 parasta palkittiin. Ja niinhän siinä loppujen lopuksi kävikin. Kaikki bis-kehäläiset saivat kuitenkin 2 pussia herkkuja.


Milan suoritukseen olen kyllä todella tyytyväinen, itse olisin (erityisesti junnuissa) voinut ottaa siihen paremman kontaktin. Ylivoimaisesti parhaiten se meni kyllä sinisten kehässä, ihanaa ravia, ei ainuttakaan laukka-askelta. Ylipitkällä karvalla kuitenkin tosi kiva suoritus, nyppimisaika toivottavasti saadaan pian varattua. Muuten meidän ensi vuoden näyttälykalenteri menee lähes kokonaan uusiksi.
Seuraavan kerran meidän kuulumisia sitten tokon merkeissä!

tiistai 5. marraskuuta 2013

Pitkästä aikaa tokoilemassa

Kahdeksasta yhdeksään oltiin tokoilemassa. Meidän B:n kurssista siis jäi kaksi viimeistä kertaa keväällä juoksujen takia välistä.
Milalla oli taas alkuun vähän ongelmia tuon käyttäytymisen kanssa. Se ei oikein malttanut odottaa hiljaa ja teki kaikki liikkeetkin vähän yli-innokkaasti. Ensi kerralla täytynee suorittaa vähän pidempi lenkki ennen hallille menoa. Kurssilla oli bortsu, sakemanni, dobberi ja ilmeisesti mustaterrieri? eli siis Mila oli reilusti kaikkia pienempi.
Muut harjoittelivat toisella puolella hallia paikalla makuuta, seuraamista ym. kun yksitellen kävimme ohjaajan kanssa hyppyä ja pitkän suoran seuraamista. Hyppyä olenkin takapihalla harjoitellut, ilman tarkettia menee jo hyvin!;) Milan kanssa pitäisi vaan siinä alkaa keskittymään myös liikkeen "lopetukseen". (Kävelen koiran viereen esteen toiselle puolelle ja se seisoo siinä liikkumatta minnekkään.) Mila nimittäin istahti heti, kun menin esteen toisella puolen.
Seuraamisessa oli taas sellainen ongelma, että minähän en osannut kävellä suoraan:'D Kävelin vinoon-> Mila kävelee liian kaukana tai vinossa. Saattoiko tässä olla selitys meidän huonoon seuraamiseen? Tehtiin vielä uudestaan, tällä kertaa tekonurmen mattojen "välissä?", mistä erotin viivan ja suoraan käveleminen onnistui. Silloin se seurasi tosi nätisti. Kehuja tuli, ettei olla tauolla laiskoteltu.
Ensi viikolla olisikin sitten noutoa, kapulanpito-treenit alkakoon!

lauantai 2. marraskuuta 2013

Otsikoton 11



Kuukausi on kerennyt vaihtua, eikähän tätä vuotta ole enää kauaa jäljellä. Milan kanssa en ole (taaskaan) touhuillut erityisempää. Ihan vasta hoksasin, että meillähän on tiistaina toko:o Silloin keväällä kun ne pari viimeistä kertaa jäi juoksujen takia välistä. Voisi tässä välitellen alkaa muistuttamaan mieleen noita liikkeitä ja varsinkin tuo kapulanpito on ollut meillä pitkällä tauolla. Saa nähdä suostuuko pikku neiti enää pitämään sitä suussa.
Torstina kävin kokeilemassa erästä espanjanvesikoiraa. Hirveästi en siitä viitsi puhua, mutta eihän tuota tiedä vaikka joskus junnuihin saisin lainata;) Pikku Elli asuu siis oikeastaan melkein meidän naapurissa. Näin ekalla kerralla aika meni pääasiassa lenkkeillen ja annoin sen ihan rauhassa tutustua minuun. Normaalilla hihnalla parkkipaikalla vähän juoksutin ja hyvinhän se onnistui. Seisominen tuotti vielä vähän ongelmia (meinasi istua), mutta hei, tämä oli vasta ensimmäinen kerta. Siis täyden kympin suoritus! Milallekkin tekee ihan hyvää, kun taluttelen muitakin koiria. Se on niin kamalasti mun perään. Ettei tämä postaus jäisi aivan kuvattomaksi muutamia vanhoja kuvia lenkiltä.
Meidän kuulumisia varmaan siis ensi kerran sitten tokon jälkeen.