torstai 25. syyskuuta 2014

Otsikoton 16




Sunnuntain agilitytreeneissä meillä oli aiheena koiran erilainen ohjaaminen. Aloitimme tutustumalla rataan, vaikka siinä ei mitään sen ihmeempiä ollutkaan.

Me pääsimme toisena harjoittelemaan ohjaamista ilman ääntä. Koira oli tarkoitus saada suorittamaan esteet ohjaajan kehonliikkeillä. Toisella kerralla me teimme ohjausta vastaavasti ilman käsiä pelkkien äänien avulla.
Mila meni hyvin koko rataa molemmilla kerroilla. Hyvin sitä vauhtiakin kertyi ja erityisen tyytyväinen olin Milan putkiin menoihin, se alkoi jo hakemaan kauempaa.
Lopuksi teimme taas keppejä verkoilla. Tällä kertaa verkot olivat kiinni koko ajan, mutta oli tarkoitus lähettää koira kepeille kauempaa takaa. Aluksi Mila ei meinannut tätä ymmärtää.
Sunnuntaina olisi ohjelmassa mätsäri. Jotain uutta ja jännittävää olisi siellä tiedossa, mutta en paljasta siitä vielä sen enempää;)


 

Slurps
 





 

torstai 18. syyskuuta 2014

Agilityjuttua ja metsässä samoilua

Tämä postaus on lojunut luonnoksissa jo monta päivää. On ollut taas hieman kiireitä, joten blogi on jäänyt vähän vähemmälle huomiolle. Pitkästä aikaa kaivoin kamerankin esille, itse Mila eksyi kuitenkin näytölle vain muutaman hassun kuvan verran. Pahoitteluni siitä!


Viime viikon perjantaina lähdimme koulun jälkeen ajelemaan mökille. Viime kerrasta onkin jo kauan! Siellä Mila nautiskeli ja pääsi juoksentelemaan pellolla ja jahtaamaan palloa sekä tarpomaan puolukassa. Sunnuntaina lähdimme melko aikaisin, että ehtisimme agilityyn.



Illalla alkoivat meidän ensimmäiset agilityn ryhmätreenit. Aksailutaukoa oli ehtinyt kertyä jo melkein kuukausi, joten oli tosi kiva päästä taas radalle. Aamulla vielä varmistin, että saisin osallistua juoksuisen koiran kanssa treeneihin. Ehtona oli, että juoksupöksyt pitäisi olla jalassa. Hieman jännitti, kuinka Mila suostuisi niiden kanssa siellä kulkemaan. Kotona pidän sillä aika harvoin pöksyjä, sillä Mila putsaa itsensä niin hyvin, ettei siihen ole tarvetta.




Meillä oli uudet ohjaajat, mutta suurinpiirtein ryhmä oli muuten pysynyt samana. Teimme  helppoa rataa, lähinnä ohjaajat seurasivat millä tasolla mennään?


Radan kokoamisen jälkeen menivät ensi urokset, jonka ajan Mila odotti autossa. Sitten tuli meidän vuoro. Mila meni ihan suhteellisen hyvin, vauhtia ei ollut ihan Milamaiseen tapaan, mutta enemmän kuitenkin kuin odotin housut jalassa. Lisäksi syynä saattoi tietysti olla tauko. Ja ne pojat siellä reunoilla;D Sitten Mila taas autoon odottamaan.




Saimme kaikki tehdä radan vielä uudestaan. Tällä kertaa oli tarkoitus saada koira irtoamaan kauempaa putkiin. Mila ei vielä irtoa kovinkaan hyvin, joten sovimme ohjaajien kanssa, että jatkaisin kuin ennenkin. Minä kuitenkin ehdin tehdä ohjauskuviot vaikka juoksisinkin Milan kanssa lähemmäs putkea. Treeniä, treeniä siis!


Loppuun teimme vielä kuutta keppiä. Vähitellen verkkoja alettiin availemaan, mutta suhteellisen hyvin Mila silti osasi luiskahtaa oikeasta kolosta muutamaa vahinkoa lukuunottamatta. Vauhtia on jo kertynyt hyvin näin alkuun ja ohjaajat hieman ihmettelivätkin, kuinka se jo menee kepit niin nopeasti:)
Ensi sunnuntaina taas uudelleen, jospa sillä kertaa nuo juoksutkin olisi saatu ohi.











maanantai 8. syyskuuta 2014

► WORLD DOG SHOW – Helsinki – 8.-10.8.2014 – lauantai

Lauantaina herätys joskus seitsemän aikoihin. Aamupalan ja muiden viimeisten valmisteluiden jälkeen kävelimme Messukeskukseen. Menimme heti katsomaan husky-kehää, jossa kävimme moikkaamassa Milan kasvattajaa.


Tähän väliin taidan kertoa siitä junnukoiran etsimisestä. Aluksi minun oli  tarkoitus mennä junior handler-kehään Milan kasvattajan koiralla, mutta huomasimme, että kehät saattavat mennä päällekkäin  (ja niinhän ne menivätkin, tai ainakin kiire olisi tullut). Sitten keksin meidän ihanan trimmaajan, jolta kyselin myös koiraa junnuihin. Hän oli kuitenkin tulossa vasta sunnuntaina, mutta lupasi kysyä kaikilta tutuiltaan. Tarjouksia tulikin muutamia. Soitin yhdelle, mutta hänen koiransa kyyti näyttelypaikalle osoittautui ongelmalliseksi. Myöhemmin tuli ilmoitus beaglestä. Perjantaina soitin omistajalle ja sovimme tapaamisen beagle-kehälle. Menimme katsomaan beaglejä ja menin juttelemaan koiran omistajalle. Hänellä oli tarjolla 15 kk vanha junnuikäinen uros, Osmo. Suloinen nappula<3 Kävin hieman ulkona harjoittelemassa, siinä samalla omistajan tyttö antoi minulle hyviä neuvoja. Kun olin tutustunut  koiraan, lähdimme katselemaan kehiä ja sovimme, että kävisin hakemassa Osmon vähän ennen omaa kehääni.
Noin puoli 12 lähdin suuntaamaan kohti beagle-kehää, nakit käteen ja odottelemaan.
Junior handler oli siis jaettu suuren osallistujamäärän takia pienempiin ryhmiin. Minun kehäni alkoi klo 12. Menimme aluksi koko ryhmä kehään, josta tuomari otti isot koirat ensin. Pienet menimme odottelemaan kehän ulkopuolelle.
Sitten tuli meidän vuoro ja olimme ”pienten ryhmässä” toisia, joten kovin kauaa ei tarvinnut yksilöitä jännittää.



Nostin Osmon pöydälle ja tuomari tuli tutkimaan koiran. Tuomari kiersi pöydän ympäri ja teetti edestakaisin ja ympäri. Osmolla oli upeat liikkeet ja harmi, kun se tässä vaiheessa jäi haistelemaan maton ihania tuoksuja. Sain kuitenkin sitä vähän innostettua nakilla.

En tiedä miks toi häntä jäi noin:,D



Kun kaikki olivat tehneet yksilöt, tuomari kutsui vielä kaikki kehään, jonka jälkeen seisotus ja ympyrä. Tässä kohtaa olin todella tyytyväinen, sain Osmon seisomaan hyvin vapaana ja se liikkui ilman minkäänlaisia maan nuuskimisia.


Tämä kuva on laadultaan ihan tärähtänyt, mutta julkaisen sen vain ajatuksen vuoksi. Tässä kohtaa sain Osmon liikkumaan hyvin:)
En lähtenyt tavoittelemaan tästä kisasta mitään muuta kuin kokemusta. Korjattavaa tietenkin löytyi ja itse tiedän, mitä olisi pitänyt tehdä toisin. Osmo oli ensimmäinen vieras koira ja rotu uusi. Omasta mielestäni selvisin kuitenkin ihan hyvin. Saimme kaikki kaksi pakettia Pedigree-herkkuja, joista molemmat annoin Osmon omistajalle kiitoksena lainasta.
Kiertelimme vielä kehillä ja teimme ostoksia. Iltapäivällä katsoimme ryhmäkehät ja sitten menimmekin hotellille. Illalla kävimme vielä syömässä, voi kuinka olikin jo nälkä! Minähän siis en pystynyt syömään oikein mitään koko päivänä, koska jännitti niin paljon.