keskiviikko 16. marraskuuta 2016

Jyväskylä KV

(C) Nanna Salmela
Viikonloppuna oli pitkästä aikaa näyttelyiden aika, tällä kertaa Jyväskylässä. Perjantaina lähdimme ajelemaan mökille ja lauantaiaamuna siitä kohti Jyväskylän Paviljonkia. Minulla oli molempina päivinä junnut ja lauantaina esitin myös pienen münsterinseisojan rotukehässä.
Saavuimme näyttelypaikalle hyvissä ajoin, viime vuoden kokemuksesta rikkaampana päästä varaamaan hyvä häkkipaikka. Sellainen löytyi ja kimpsut ja kampsut saivat jäädä häkille ja minä suuntasin treenaamaan münsteriä. Kehän alkamiseen oli vielä sen verran aikaa, että päätin välillä mennä katsomaan junnuja. Siellä oli juuri alkaimaisillaan piirimestaruus, jonka ehdin juuri katsoa loppuun ja sitten lähdin taas münsterikehälle. Kohta puoliin pääsimmekin ainoana avoluokan narttuna kehään. Tuomari kehui kovasti koiraa ja niimpä sieltä viuhahti punainen ja pinkki läpyskä. Samalla myös PN1, CACIB ja ROP!


Junnukehä oli tässä välissä jossain nuorempien puolessa välissä ja ehdin vielä hyvin harjailla Milan ja juoksuttaa sitä vielä muutaman ympyrän ennen kehään astumista. Numerojärjestys oli kovin ihmeellinen, emmekä toistenkaan junnujen kanssa päässeet oikein minkäänlaiseen käsitykseen, mikä logiikka siinä oikein oli. Joka tapauksessa junnut jaettiin kolmeen ryhmään, josta kuuluimme ensimmäiseen.
Ensimmäinen ryhmä jäi kehään ja yhteisliikkeiden jälkeen siirryimme yksilöarvosteluun. Pöydällä tuomari kysyi koiran ikää ja pyysi näyttämään purennan. Liikkeinä teimme kolmion, edestakaisin ja sen jälkeen seisotuksen.


Kun kaikki ryhmät olivat käyneet yksilöissä, tuomari kokosi kaikki kehään ja otti jatkoon viisi parasta. Me emme valitettavasti näihin kuuluneet. 

Arvostelussa kaikki ruskattu erinomaiseen.
"Yhteensopiva pari. Viimeisteltyä esittämistä. Rodunomainen esitystapa."


Junnujen jälkeen otimme vielä kuvia ja sitten odottelimme ryhmäkehien alkua. Ryhmäkehästä ei sijoitusta enää irronnut hienojen koirien joukosta, mutta hieno kokemus se oli.
BIS-kehän jälkeen kävimme hakemassa matkan varrelta evästä ja sieltä lähdimme sukulaisten luo, jossa oli tarkoitus yöpyä. Ilta meni kovin väsyneissä tunnelmissa ja nukkumaan meno tapahtui onneksi suhteellisen inhimilliseen aikaan. 



Sunnuntaina herätys taisi olla seitsemän maissa ja näyttelypaikalla olimme heti kymmenen jälkeen. Tällä kertaa vuorossa oli SM-osakilpailu ja kisakoirana taas tuttu ja turvallinen Mila. Vanhempia junnuja oli vähän relu kaksikymmentä, siis reilu kymmenen vähemmän kuin edellispäivänä. Tällä kertaa järkkääjät olivat oppineet aakkoset ja nyt menimme ihan perinteisessä järjestyksessä kehän puolelle. 

Ensin kasaannuimme sinne kaikki ja tuomari teki yleissilmäyksen, jonka jälkeen hän jakoi meidät kolmeen ryhmään. Tällä kertaa me olimme siinä viimeisessä. Tuomari teki oikein perusteellista arviointia, joten odottelua siis riitti. Vihdoin viimein oli meidän vuoro siirtyä yksittäisarvosteluun, jossa tuomari kysyi koiran ikää, onko oma koira ja pyysi näyttämään hampaat. Sitten kolmio ja edestakaisin ja pöydän eteen seisotus. En ollut mitenkään erikoisen tyytyväinen suoritukseeni ja olin ihan varma, että tämä oli nyt tässä.


Kohta kaikki kutsuttiin kehään ja tuomari poimi kymmenen jatkoon. Suureksi yllätyksekseni me kuuluimme niihin! Kymmenen parhaan kesken menimme vielä kierroksen ympäri ja pareittain edestakaisin. Sitten tuomari valitsi viisi parasta ja niihin me emme enää kuuluneet. Hyvä mieli jäi kuitenkin, taitavien junnujen joukosta kymmenen parhaan joukkoon ja mikä parasta, vielä aivan oman pikku snautserin kanssa!


Arvostelussa kaikki ruksattu erinomaiseen. 
"Handleri esittää koiraa taitavasti sekä vapaasti että aseteltuna."


Pakollisten shoppailujen (Löysin Milalle halvalla kauan tarvitsemani sadeasun, luut sattuivat olemaan tarjouksessa ja ylisöpö kehäkampa oli pakko ostaa, kun senkin halvalla sai:D) jälkeen lähdimme ajelemaan pienen koukkauksen jälkeen kohti koti-Kuopiota.

Lähes kaikki postauksen kuvat (C) Johanna Tolonen

sunnuntai 6. marraskuuta 2016

Mätsäripossukat


Eilen Mila sai pitkästä aikaa näyttelyhihnan kaulaan ja autonnokka suuntasi kohti aksahalliamme, jossa järjestettiin avajaismätsäri. Paikalle oli kasaantunut jo todella paljon porukkaa, vaikka olin varautunut olemaan jo hyvissä ajoin paikalla saadaksemme meille jostain hyvän häkkipaikan.

Kävin ilmoittamassa meidät junnuihin ja pieniin aikuisiin ja sitten kävimme kehän puolella muistuttelemassa vielä Milan mieliin, kuinka siinä näyttelyhihnassa nätisti tipsutellaankaan.
Kehät pääsivät alkamaan suhteellisen aikataulussa ja pian junnut kuulutettiin kehään. Meitä oli kaikkiaan kolmetoista. Yksilöarvostelun jälkeen tuomari poimi neljä jatkoon ja me kuuluimme niihin. Sitten menimme muutaman kerran yhdessä ympäri ja pareittain edestakaisin. Neljäs ja kolmas sijoitettiin ja kahden parhaan kesken tuomari pyysi vielä kerran yhdessä edestakaisin. Viimeinen yhdessä edestakaisin meni huonosti, kun Mila löysi maasta jonkun aivan vastustamattoman hajun. Molemmat olimme tuomarin mielestä todella taitavia handlereita, mutta meidän "kohtaloksi" koitui se toinen sija.


Pienet aikuiset pääsivät alkamaan tässä samassa kehässä heti pieneten pentujen arvostelun jälkeen. Me olimme heti alkupäässä, numerolla viisi. Parinamme oli venäjäntoy. Pöydällä tuomari kehui Milan ihanan karkeaa turkkia ja iloista ja innokasta luonnetta. Saimme punaisen nauhan. Punaisten kehässä pääsimme neljän parhaan joukkoon ja lopulta sijoituimme neljänsiksi.

Kehien jälkeen kävimme räpsimässä vielä muutamat kuvat, treenailimme tokojuttuja ja kävimme Ean ja Riemun kanssa lenkillä. Ei ihan tuo hallin valo ole ideaalein valokuvaukseen, joten koittakaa kestää kamalan epätarkka kuvanlaatu.


JH2, PUN4