sunnuntai 31. joulukuuta 2017

Vuosi 2017 tiivistettynä ja tavoitteet vuodelle 2018

Vuosi 2017 lähenee loppuaan ja jo perinteeksi muodostuneella tavalla vuodenvaihde vietetään koostepostausta kirjoitellen ja seuraavan vuoden tavoitteita miettien. Uudeksivuodeksi tulimme raketteja pakoon maalle, täällä säästymme enimmältä paukkeelta. 
Kulunut vuosi on ollut kokonaisuudessaan todella upea. Toki siihen on mahtunut myös niitä einiinkivoja-hetkiä, mutta päällimmäisiksi ovat jääneet mukavat ja unohtumattomat muistot. Vuoden aikana on tapahtunut ihan huikeita juttuja, joita tässä postauksessa onkin tarkoitus hieman kasailla yhteen.
Tammikuun alussa pääsimme aloittamaan joulutauon jälkeen agilitytreenit. Alkuvuodesta tuskailimme kovasti Milan kadonneen vauhdin kanssa. 
Loppiaisena kävimme oman seuran mätsäreissä ja palkintojen kanssa lähdimme sieltä kotiin. Kuun aikana ehdimme käydä perheen kanssa viettämässä yhden hotelliviikonlopun ja loppukuusta Mila käväisi leikkauspöydällä. Kohtu lähti pois ja saimme kaksi kärpästä yhdellä iskulla, kun samalla nappasimme viralliset kuvat lonkista (C/B) ja kyynäristä (0/0) ja epävirallisen selästä (VAO0, SP0, LTV0). Lonkat johtuivat lähinnä löysyydestä, eikä iän aiheuttamia nivelrikkomuutoksia näkynyt! Agilityn harrastaminen sai siis jatkua hyvillä mielin.
Helmikuussa Milan sairasloma päättyi mitä aktiivisimman viikonlopun saattelemana. Kävimme mätsäreissä, jossa snautseri nappasi kotiin koko potin ollen kaikkein kaunein noin parista sadasta koirasta! Kävimme myös lenkillä kavereiden kanssa ja Mila pääsi purkamaan monen viikon rajoitetusta liikunnasta kertyneet virrat lumihangessa leikkien.
Maaliskuussa yökyläilimme kavereiden kanssa, kävimme treenailemassa tokoa ja teimme pitkiä lenkkejä jäällä. Kuun puolivälissä kävimme Milan kanssa katsomassa, kuinka vauhti aksaradalla riittää, kun kotikaupungissa järjestettiin junnusennupara-sm agilitykisat. Eihän se riittänyt, eka rata oli ihan kiva, mutta toisella ei enää puhti riittänyt. Takkiin tuli reilusti, mutta ainakin opimme, mitä pitää treenata! Muuten päivä oli todella onnistunut ja pitkästä aikaa sai nauraa itsensä kipeäksi.
Huhtikuu oli harrastusrintamalla varsin aktiivinen. Olimme joko treenaamassa, kisailemassa tai vähintään edes ilmoittautumassa jos minnekkin koirajuttuihin. Vuoden rallytokon tavoite saavutettiin, kun kahdessa startissa Mila nappasi RTK1 pistein 89 ja 83. Outokummussa näyttelyissä Mila nappasi toisen sertinsä ja oli toiseksi paras narttu. Agilityssä keskityimme välipalkkauksiin ja sen myötä Mila alkoi ihan eri tavalla nauttia lajista. Kuun aikana kävimme Tintin kanssa juoksuttamassa koiria jäällä.
Vappupäivänä Mila kävi Saran pikkusiskon kanssa Hankasalmella ryhmänäyttelyssä junior handler-kehässä. Oikein hienosti snautseri käyttäytyikin! Kävimme kenraaliharjoittelemassa mätsäreissä (JH1, PUN2) ennen Varkauden näyttelyä. Varkaudesta Mila sai EH'n ja toimi myös junnukoirana Saran kanssa ja parivaljakko sijoittuikin toiseksi. Myös Ea ja Riemu olivat tämän viikonlopun meidän seurana yökyläilemässä ja koirat saivat rällätä pitkin peltoja. Toukokuuhun mahtui myös korvaongelmat, jotka olivat olleet jo pidemmän aikaa poissa. Hiivakuurin jälkeen ja nappuloiden vaihdon jälkeen homma on ollut hillitympi.
Kesäkuussa reissasimme paljon. Ensin suuntasimme Ouluun junalla ja yövyimme Mimosan ja spanieleiden luona. Seuraavana aamuna lähdimme kohti Kuusamoa ja ryhmänäyttelyä. Päivä oli aivan uskomaton, Mila voitti nartut ja nappasi ainoana SA'n. Samalla se sai viimeisen valioarvoon vaadittavan sertin ja oli ROP! Mimosan kanssa kävimme myös aksaamassa lähihallilla ja lenkillä koirien kanssa. Oulun reissu jäi todella positiivisesti mieleen. Meillä oli ihan huisin hauskaa ja oli tosi ikävä lähteä viikonlopun jälkeen taas kotiin. Ohjatut aksatreenit jäivät kuun lopussa kesätauolle, mutta jatkoimme treenaamista koko kesän itsenäisesti. Muuten kesäkuun ohjelmaan kuuluivat mökkeily, lenkkeily ja karvainen hoitolapsonen. Kesäkuun lopussa lähdimme Kennelliiton Suurleirille Lapualle.
Heinäkuun alun nautimme Pohjanmaalla, Wanhassa Karhumäessä Suurleirillä. Aivan huikea leiri, jota olisi voinut jatkaa vielä paljon pidempään. Viikon aikana löytyi monia uusia kavereita, joiden kanssa pidän yhteyttä vieläkin. Haikeiden leirihyvästien jälkeen Tintti tuli Unnan ja Carlan kanssa meille yöksi. Kävimme ottamassa koirista kuvia auringonlaskussa ja treenamassa tokoa. Jyväskylän agilitykisoissa kävimme juoksemassa pari rataa. Hypäriltä nolla ja olisi tullut vielä LUVAkin, mutta se valitettavasti oli jo hypäriltä ennestään. Perusradalta tuli kymppi ja rutkasti treeni-ideoita.
Elokuu aloitettiin mätsäreillä, kenraaliharjoituksella, viikonlopun näyttelyä varten. Tällä kertaa menestystä ei tullut. Mila pääsi sinisissä jatkoon, mutta ei aivan sijoille asti. Viikonlopuksi Mimosa tuli Sulo-nahkacollien kanssa meidän seuraksi ja vietimme viikonloppua raviradalla. Mila toimi kolmessa junnukisassa viikonlopun aikana: Saran pikkusiskon kanssa piirinmestaruudessa, Johannan kanssa vanhemmissa (hienosti neljäs) ja Aavan kanssa vanhemmissa sunnuntaina. Viikonlopun aikana maistelimme myös Milan valiokakkua. Elokuussa kävimme ahkerasti aksailemassa ja välillä saimme myös Saran ja Huiman seuraksi. Heinä-elokuun aikana kiertelimme Etelä-Suomessa sukulaisten luona ja kävimme katsomassa muutamia paikallisia nähtävyyksiä. Mila oli tietysti mukana.
Syyskuu oli blogin puolella todella hiljainen. Viikonlopuksi meille tuli Atene-käppänä hoitoon ja sunnuntaina pyörähdimme Muuramessa ryhmänäyttelyssä, jossa Mila oli todella kovatasoisessa joukossa ROP! Valioluokan korkkaaminen ei oikein olisi voinut kovin paljoa paremmin mennä.
Syksyn ohjatut agilitytreenit starttasivat, jotka pääsimme aloittamaan uuden kouluttajan ja ryhmän kanssa. Syyskuun viimeisenä päivänä kävimme taas mätsäreissä, jossa Mila sai punaisen ja oli myös Maisa-villakoiran kanssa parikehässä ilman sen kummempaa menestystä.
Lokakuu starttasi pitkällä lenkillä Tintin ja koirien kanssa kauniissa ruskan väreissä. Kävimme myös tokoilemassa kaveriporukalla hallilla. Loppukuusta aksailimme Varkaudessa kisaradoilla. Normiradalta nappasimme vitosen kepeiltä. Hypäri oli paras rata pitkään aikaan ja se meni puhtaasti maaliin. Ehdimme myös heittää Puijon metsissä Ean ja Riemun kanssa päivälenkin.
Marraskuussa saimme nauttia monista onnistuneista agilitytreeneistä. Kävimme kaksissa mätsäreissä, niistä toisissa nappasimme palkinnot.
Joulukuun alussa kävimme kenraaliharjoituksissa mätsäreissä messaria varten. Mila oli hienosti viidestätoista veteraanista toinen. Messarireissulle lähdimme torstaina ja näyttelyissä viihdyimme perjantaista sunnuntaihin miltein joka päivä aamusta iltamyöhään. Sunnuntaille olin ilmoittanut myös Milan kehään. Mila oli todella kovatasoisessa valioluokassa kolmas saaden erinomaisen. Joulu vietettiin rauhallisesti kotona ja vielä ennen vuoden loppumista ehdimme käydä Ean ja Riemun kanssa lenkillä tarpoen syvässä lumihangessa.


Viime vuoden tavoitteet vuodelle 2017:

Agilityssa kakkosiin nousu
✗ Valitettavasti jäi toteutumatta. Kiersimme kisoissa paljon vähemmän, mitä etukäteen ajattelin. Treeneissä kuitenkin tuli edistymistä huimasti. Kisaradoilla vauhtia kaivataan vielä erityisesti kontakteille ja varmuutta kepeille.  Monesti pärjääminen oli myös siitä tuurista kiinni;)

Rallytokossa alokasluokan läpi rämpiminen
✓ Onnistui! Huhtikuussa saimme kahdelta radalta hyväksytyn tuloksen ja viime vuodelta oli jo se yksi.

Tokossa möllitason koiraksi, seuraaminen kuntoon. Joku tokokurssi?
✗ Tokojuttuja teimme vuoden aikana melko paljon. Seuraaminen edistyi paljon ja viime kuukausina olemme päässeet tekemään jo vähän pidempiäkin pätkiä ilman palkkaa. Siirtymisiä ja liikkeiden yhdistämisiä ilman palkkaa täytyisi päästä vielä treenaamaan. Kurssilla emme käyneet, mutta senkin edestä treenailimme kavereiden kanssa. Tavoite ei kuitenkaan toteutunut niin hyvin, kun olisin toivonut

Näyttelyissä hyvien tuomarien sattuessa valioksi. Viron reissu?
✓ Toteutui! Tavoite, jonka aina piti jäädä vain haaveeksi! Loppujen lopuksi onnistui melko vähäisellä vaivalla: kolme näyttelyä avoimessa luokassa, joista kahdesta serti. Viron reissu jäi oikeastaan kiinni kyydeistä ja kesästä ei oikein löytynyt kaikille lähtijöille sopivaa viikonloppua. Passi kuitenkin hommattiin, joten ensi vuodeksi reissu on vireillä!

Paljon mätsäreitä
✓ Täällä päin järkättiin vuoden aikana melko vähän mätsäreitä edellisvuosiin verraten. Vuoden aikana kävimme kahdeksassa mätsärissä vaihtelevalla menestyksellä.

Mila junnuihin vieraan kanssa
✓ Mila pyörähti junnukehässä useampaan otteeseen, nopeasti laskettuna ainakin kuusi kertaa viidellä eri handlerilla. Todella ylpeä saan olla sen kehäkäytöksestä. Nykyään snautseri lähtee kaikkien mukaan, joilla vain namia löytyy, eikä ole enää niin mamman perään.

Sterilisointi, josko vihdoin. Samalla lonkka-kyynär- ja mahdollisesti selkäkuvaus
✓ Pitkäaikainen suunnitelma toteutui! Samalla myös kuvat, jotka kaikeksi onneksi olivat nätit ja agilityn harrastaminen sai jatkua.

Uusia temppuja ja vanhojen vahvistelua
✓ Temppuilimme vuoden aikana paljon ja myös uusia temppuja tuli opeteltua. Keskityin vuoden aikana erityisesti takapään vahvistamiseen ja sovelsimme tätä myös erilaisiin temppuihin.

Jossain välissä kunnon patikointiretki Milan ja kavereiden kanssa vähän kauemmas
✗ Pitkä retki ei toteutunut vieläkään. Kävimme kavereiden kanssa kotiseudulla usealla pitkällä lenkillä, mutta haaveilemani reissu jäi tänäkin vuonna vain haaveeksi. 

Suurleiri
✓ Toteutui. Koko vuoden huikein viikko, oli huippua lopettaa leiriläisenä olo parhaaseen leiriin ikinä!

Paljon ikimuistoisia kokemuksia, uusia koira- ja ihmiskavereita ja vietä enemmän aikaa vanhojen kanssa
✓ Vuoden aikana tutustuin moniin uusiin ihmisiin, joista löytyi myös todella tärkeitä kavereita. Myös vanhojen kavereiden kanssa tuli vietettyä aikaa. Valitettavasti opiskelu rajoitti paljon yhteydenpitoa, mutta toivottavasti treenaamaan ehtisi enemmän ensi vuonna!

Blogissa aktivoituminen, koeta yrittää tehdä edes yksi postaus viikossa 
 Ihan ei tavoitteeseen päästy. Kamalasti olisi ollut halua postailla, mutta ajanpuute tai inspiraatio olivat asian esteenä. Jokaisena kuukautena tuli kuitenkin kirjoitettua vähintään yksi postaus, mistä sopii olla tyytyväinen. Instagramin puolella olimme enemmän aktiivisena.

Opettele käyttämään kameraa paremmin
✓ Vuoden aikana olen oppinut paljon uusia juttuja. Tämä voisi melkein olla ikuinen tavoite, sillä aina on mahdollisuus kehittyä.

Tavoitteet vuodelle 2018:
- Vetskuiän saavutettua paljon näyttelyitä
- Ulkomaille näyttelyreissu
- Mätsäreitä
- Agilityssä kakkosiin, varmuutta ja luottoa tekemiseen
- Tokoa omatoimisesti. Kehittymisestä riippuen möllit?
- Rallyn treenailua avointa luokkaa varten
- Patikointiretki, muita roadtrip-reissuja kavereiden kanssa
- Paljon yhteisiä treenejä
- Uusia koirakontakteja
- Mahdollisimman paljon treenien videointia
- Uusia temppuja ja erilaista aktivointia
- Kasvattajan peruskurssi
- Kehittyminen omassa koirankouluttamisessa, mahdollisuuksien (ja rahatilanteen) mukaan erilaisia luentoja ja seminaareja
- Kehittyminen valokuvaamisessa ja myös kuvankäsittelyyn syventyminen paremmin
- Blogin pitäminen hengissä


Ensi vuonna tulee tapahtumaan paljon ihan huiseja juttuja. Paljon uutta, hauskaa ja jännittävää - sen takaan! Kulunut vuosi on ollut kovin opiskeluntäyteinen ja erityisesti syksyllä kouluhommat ovat rajoittaneet paljon koirajuttuja. Myöskin ensi vuoden alkuvuosi tulee menemään suuresti opiskelun merkeissä. Toivotaan kuitenkin, että ahkerointi palkitaan kesän alussa, kun saan painaa valkolakin päähäni. Myöhemmälle vuodelle ja erityisesti kesälle on suunnitteilla niin paljon jännittäviä reissuja, että tuskin maltan odottaa!


Haluan kiittää jokaikistä, jotka ovat tavalla tai toisella olleet mukana meidän mahtavassa vuodessa 2017! 
Nähdään taas ensi vuonna!

keskiviikko 13. joulukuuta 2017

Messari 2017

Torstaina ennen puoltapäivää starttasi meidän matka kohti Helsinkiä, sillä edessä oli kauan odotettu messariviikonloppu. Edellisiltana olin pakannut laukut jo lähes valmiiksi, joten aamulla oli edessä vain tavaroiden kantaminen autoon. Sitten nokka kohti juna-asemaa, jossa ehdimme hetkisen odotella ennen kuin Sara ja Huima saapuivat paikalle. Kuinka ollakkaan huomasin, että olin unohtanut pukupussin kotiin. Kaikki näyttelyvaatteet roikkuivat nätisti huoneeni oven kahvassa!? Siinä pieni paniikki jo meinasi iskeä, että mitäs nyt tehdään. Hakemaan ei kuitenkaan enää ehtinyt, joten alkoi  näyttelykavereiden pommittaminen. Onneksi ihana Johanna oli tulossa junalla Kuopion kautta iltapäivällä ja hän suostui nappaamaan matkalta pukupussini!
Saavuimme Helsinkiin vähän ennen neljää ja heti junasta astuessamme meillä olikin kantoapua vastassa, kun Sandra lupasi tulla auttamaan meidät valtavan tavaravuoremme kanssa hotellille. Myös Aava ja Unto-villakoira olivat messissä mukana, he siis majoittuivat meidän kanssa koko viikonlopun hotellilla. Meillä oli sama hotelli kuin viimekin vuonna, Scandic Park, aivan Töölönlahden rannalla.
Torstai-ilta meni rauhallisissa merkeissä. Käytimme koirat lenkillä sekä käväisimme täyttämässä Saran kanssa masuja Vapianossa ja ostamassa nakkeja koirille seuraavaa päivää varten.
Perjantaina oli ensimmäinen messaripäivä. Loppujen lopuksi minulla oli perjantaina vain karkeakarvainen saksanseisoja paras uros kehässä (PU5) sekä karkkarikasvari, joka oli roppi kera kp:n. Rauhallisissa merkeissä mentiin siis perjantai, vaikka alun perin minulla piti olla enemmänkin koiria esitettävänä. Oli kuitenkin mukava katsella rauhassa kehiä ja moikkailla kavereita. Ryhmässä pyörähdin vielä kasvattajaluokassa ja sitten aloimme lähteä kohti hotellia. Illalla kävimme hakemassa pitsat. Vähitellen alkoi väsyttää niin paljon, että oli pakko käydä nukkumaan.

Lauantaina rynnistin heti suoraan katsomaan australianpaimenkoiria. Jälleen pentukuume otti muutaman askeleen eteenpäin, mutta vieläkin pitäisi jaksaa omaa pientä paimenta odottaa. Auspaitten jälkeen esitin aivan ihanan pitkäkarvaisen saksanseisojan. Valitettavasti tuomari olisi odottanut nuoresta koirastakin valmista pakettia ja kehittymättömyyden takia tuloksena erittäin hyvä. Kehän jälkeen kiidin karkkarikehälle, jossa olin mukana taas samassa kasvarissa. Tuomari oli tiukalla päällä, mutta rop ja kp irtosivat silti. Iltapäivällä oli siis luvassa vielä ryhmäkehä.
Jossain tässä välissä Mila oli tietämättäni pyörähtänyt extemporena Annin kanssa junior handlerien parhaan piirinmestarin valinnassa. Nautseri oli käyttäytynyt kuulemma hyvin ja itse suorituskin oli onnistunut siihen nähden, ettei parivaljakko ollut tutustunut toisiinsa puolta minuuttia kauempaa. Olisi ollut kyllä hauska nähä itsekin suoritus, mutta jospa tätä paria tultaisiin näkemään kehässä myöhemminkin!
Lauantaina kävin tekemässä koko messarin ainoat ostokset, kun kävin tuhlaamassa Showlinkin alekupongin ja ostin viimein sen valioruusukkeen. Ihmeen vähillä ostoksilla säilyin, vaikka budjetti oli tänä vuonna oikein erikoisen tiukka. Olisi ollut kaikkea ihanaa shoppailtavaa, mutta kun mitään ei varsinaisesti tarvitse niin pyrin lähinnä vain hiplailemaan kaikkea kivaa.
Illalla olimme niin väsyneitä, että kävimme lähikaupassa ostamassa vain vähän ruokaa ja yöllä vielä puunailin Milan seuraavaa päivää varten.

Sunnuntaina oli itselleni kaikkein jännittävin päivä. Mila oli kehässä. Joskus sain jonkin asteisen mielenhäiriön ja päätin ilmoittaa murmelin kehään. Tätä päivää olin stressannut jo useamman kuukauden etukäteen. Stressiä ei helpottanut yhtään, kun sain aikataulut käsiini. Tietenkin olin ilmoittanut Milan juuri sille päivälle, jonne oli ilmottu eniten koiria. Reilu viisikymmentä musta-hopeaa käppänää! Aamuun en halunnut ottaa mitään muita esitettäviä, vaan keskittyä ihan täysillä Milaan.
Junnu-urokset olivat juuri startanneet, kun saavuimme paikalle. Vaihdoin vaatteet ja ehdin katsella hetken tuomarin linjaa ja tyyliä arvostella. Pian aloin valmistelemaan Milaa kehään ja Janette auttoi vielä viimeisissä viimeistelyissä (ja myös kuvasi kehän, kiitos vielä). Valionarttuja oli yhteensä yhdeksän, joista yksi oli poissa. Perjantaina katsoessani saman tuomarin tuomaroimaa snautserikehää, totesin tuomarin olevan todellakin liiketuomari ja näinhän se olikin. Erityisesti etuliikkeet olivat tärkeät.
Yksilöarvostelussa tuomari kopeloi koiran tarkkaan ja ikää kysyessään suorastaan järkyttyi, kun sanoin Milan olevan seitsemän ja puoli vuotias:D Mummeli❤️ Ei sitä kyllä mitenkään niin vanhaksi vielä uskoisi!
Kaikille valionartuille tuomari antoi erinomaisen, josta jo itsessään olin todella tyytyväinen. Kilpailuluokassa tuomari liikutti useamman kierroksen ympäri ja tästä Mila sai puhtia ja lähti kivasti edellä. Meidät poimittiin neljän parhaan joukkoon ainoana suomalaisena! Loppusijoitus oli kolmas. Taakse jäi muun muassa erkkarin roppi sekä viime vuoden 1. ja 2. menestyneimmät musta-hopea käppänänartut.

"7,5 years. Good type. Correct bite. Correct proportions, coat and angulations. Good chest. Good bones. Good movement but needs a bit more parallelism." ERI, VAK3 
- Pietro Marino

Milan kehän jälkeen oli hetken hengähdystauko ja sitten oli jälleen seisojakasvari. Roppikasvari ja kp tulokseksi tälläkin kertaa. Harmikseni olisimme todennäköisesti myöhästyneet junasta, jos olisimme jääneet vielä isoon kehään, joten sen jouduin osaltani skippaamaan. Iltapäivällä kävimme hakemassa vielä kojuista ilmaisnäytteitä ja räpsimässä kuvia. Unohtamatta tietenkään junnuhandlerin SM-finaalia, kyllähän siinä oli tippa linssissä väkisinkin katsoessa ja kannustaessa kavereita.

Jälleen oli odottamisen arvoinen viikonloppu, tuloksissa ei ollut valittamista ja seura oli mitä parhain. Kiitos Helsinki, ensi vuonna nähdään taas!

lauantai 25. marraskuuta 2017

Päivitystä

Päivittäminen on jäänyt viime aikoina taas vähemmälle, kun allekirjoittanut on uurastanut kouluhommien parissa. Nyt edessä olisi enää yksi kahdeksan viikon rutistus ja loput kirjoitukset. Toivottavasti sitten alkaisi olla koko homma paketissa! Vaikka somemaailmassa olemmekin eläneet hiljaiseloa, olemme silti touhuilleet vaikka ja mitä.

Aksassa olemme saaneet nauttia monista todella onnistuneista treeneistä! Mila on ollut tosi hyvin kuulolla ja lajin parissa on koettu paljon hyviä hetkiä. Vauhti on kehittynyt ihan silmissä ja Milallakin tuntuu olevan todella paljon mielenkiintoa hommaan tällä hetkellä. Toivottavasti pääsisimme vain jo kisakentille ja saisimme nauttia onnistumisista niilläkin radoilla. Tässä on parin viikon takaisista treeneistä videota, nautseri❤️
Milan kanssa olemme ehtineet käydä parissa mätsäreissä. Toisissa korkkasimme vetskukehät ja toisissa jatkoimme vielä aikuisissa. Jälkimmäisistä nappasimme palkinnot, punaisten toinen vajaasta kolmesta kymmenestä koirakosta! Mila sai kehuja esiintymisestään ja liikkeistään, erityisesti mahtavasta takapotkustaan. Parin viikon päästä messarikehät kutsuvat. Milan ilmosin sinne sunnuntaille kehään, mutta joka päivä se näyttelypaikalla kuitenkin pyörii. Kovasti jo jännitän viikonloppua, varmasti ihan huikea näyttely taas tulossa!

sunnuntai 5. marraskuuta 2017

Marjavaras

Vähän aikaa pääsimme jo nauttimaan ensilumesta, mutta nyt se on sulanut jo pois.

lauantai 28. lokakuuta 2017

torstai 26. lokakuuta 2017

Valoa tunnelin päässä

Hui, kuinkas tässä on taas päässyt näin käymään, että bloggailu on unohtunut kokonaan. Siispä tiedossa on hieman tilannepäivitystä meidän viime aikojen tapahtumista.

Lauantaina kävimme Milan kanssa Varkaudessa VARPSin aksakisoissa. Siellä oli kaksi rataa normirata ja hypäri, josta normi oli ensin. Tuomarina toimi Salme Mujunen, jonka radalla olimme aiemminkin vuosi sitten kesällä saman seuran kisoissa. Tuomarin takia oikeastaan tänne rohkeninkin, sillä hänellä tuntuu olevan Milalle sopivia ratoja, joissa ei kauheasti kikkailuja tarvita. Vaikka mahtuihan näihinkin ratoihin muutama hieman kyseenalaisempi ohjauskohta.

Minikoiria oli ihan mukavasti paikalla ja samoin oli myös kiva nähdä useampi käppänä samoissa karkeloissa. Rataantutustumaan pääsimme vasta kolmen jälkeen, sillä ykköset olivat vasta iltapäivällä viimeisinä.

Starttasimme ihan loppupäässä, joten ehdin katsoa muutaman radan ennen kun lähdin hakeman Milaa autosta. Snautseri hyppäsi oikein innokkaana matkaan ja uusi halli oli jännä paikka. Intoa oli ennen rataa kuin pienessä kylässä, kun partaeläin tajusi pääsevänsä aksaamaan.
Meno näytti todella hyvältä kepeille asti, joissa Mila äkkäsi jonkun hajun ja meni väleissä sekaisin. Siitä nappasimme vitosen. Keinulla tapahtui jumitus, joista olin jo luullut pääsevämme eroon. Siinä se snautseri vain törötti, ilman aikomustakaan tulla alas... Kontaktin kuitenkin otti, joten esteeltä selvisimme virheittä, tosin aikaahan se vei. Loppuradan teimme puhtaasti. Erityisen tyytyväinen voin olla puomin kontaktiin, jota se nyt viime aikoina on alkanut pomppimaan, jos en tee omaa rytmitystä kunnolla. Lopputuloksissa selvisimme maaliin neljänsinä.
Seuraavaksi oli hypäri, johon lähdimme Milan kanssa ihan ilman mitään paineita vain pitämään hauskaa, sillä mitään haettavaa sieltä ei ollut. Tämä myöskin kannatti ja uskaltaisin ehkä jopa sanoa tätä parhaimmaksi kisaradaksemme ikinä! Mila toimi juuri niin kuin pitikin, kepit oli hieman hitaahkot, mutta puhtaat kuitenkin. Maaliin selvisimme nollalla ja ihanneaikaa nopeampana. Fiilikset olivat ihan katossa, oli ihana saada vähän uskoa meidän tekemiseen, kun jo pidemmän aikaa itseluottamus on ollut jossain todella syvällä piilossa.
Jälleen kerran sijoitus oli neljäs ja palkinnot jäivät vain 0,04 sekunnin päähän. Ei kuitenkaan harmita pätkääkään tuollaisen radan jälkeen, taas tämä muistutti, että ei tule toivoa menettää ja nyt vaan paljon treeniä, uusia kisapaikkoja ja kokemusta alle! Keinu lähtee tehotreeniin, viime ohjatuissa sainkin varmasti ihan toimivan vinkin sen opetukseen.

sunnuntai 1. lokakuuta 2017

Viikonlopun aktiviteettia

Syksyn kirjoitukset olivat viime viikolla, joten opiskeluun on mennyt ihan rutkasti aikaa viime aikoina. Kun normi koeviikko sattui täysin kirjoitusten päälle, oli lukemisen määrä tuplattu. Vaikka osasinkin odottaa tätä vuotta erittäin rankaksi lukemisen takia, se silti pääsi yllättämään minut. Kevättä siis oikein innolla odotellessa.

Nyt viikonloppuna oli hetki aikaa huokaista ja heittää kaikki kouluhommat unholaan. Eilen kävimme Milan kanssa oman seuran mätsäreissä. Kehästä jäi hieman ristiriitaiset fiilikset. Parikehässä liikuimme vain kahdesti yhdessä ympäri ja nauhakehä oli kilpailu "kenen koira jaksaa seisoa pisimpään" siellä ei siis liikuttu ollenkaan, mutta seisoa sai senkin edestä. Mila liikkui todella kivasti ja oli muutenkin koko päivän kivassa vireessä, mussu❤ Punaisissa sijoitusta ei kuitenkaan snautserille irronnut.
Tuulian kanssa päätimme huvikseen ilmoittaa Maisan (keskari villakoira) ja Milan parikisaan. Muut parit olivat joko saman rotuisia tai vähintäänkin samasta perheestä, joten jo alun alkaenkin mahdollisuutemme olivat heikoilla. Niinhän siinä myös kävi, että viidestä parista olimme viidensiä:D Milasta kuitenkin saa olla varsin ylpeä, sillä se ei oikein tykkää, että toiset koirat tulee ihan sen iholle. Se menee siitä ihan lukkoon. Nyt vieressä juokseva puudeli ei kuitenkaan haitannut pätkääkään, vaan pötkylä pökötti ravata kauniisti!


Täksi päiväksi olimme sopineet Tintin kanssa kimppa-aamulenkin. Lähtö kuitenkin myöhästyi hieman, kun kumpikaan meistä ei jaksanut vielä nousta sängystä:D Lenkki venähti vajaaseen kymmeneen kilometriin, kun kävelimme sieltä vielä takaisin kotiin. Sheltit ja snautseri olivat aivan poikki kotona. Tuota ihanaa maastoa täytyisi hyödyntää useamminkin. Pieni syksyinen sadekaan ei haitannut syksyn värien ollessa parhaimmillaan.


lauantai 16. syyskuuta 2017

Muurame RN

Viime viikon sunnuntaina suuntana oli Muuramen ryhmänäyttely. Hyppäsimme Milan kanssa kahdeksalta Uunon omistajan kyytiin. Näyttelypaikalla olimme ihan hyvissä ajoin, käppänät oli merkitty alkavaksi toisena rotuna kympin jälkeen. Onneksi Mimosa oli ehtinyt varaamaan meille sateensuojan, jonne saimme heitettyä tavarat. Musta-hopeita oli ilmoitettu hurjat 18 kappaletta ja heti näyttelyluetteloa vilkaistessani huomasin, että myös taso oli todella kova. Mila oli viimeinen musta-hopea eikä valioluokassa ollut muita koiria.
Päivä oli ennustettu kovin sateiseksi ja etukäteen jännitin kovasti, kuinka Mila suostuisi sateella esiintymään. Myöskään meidän kehän aikaan ei sateelta voitu välttyä. Snautseri kuitenkin päätti yllättää ja esiintyi todella hyvin.
Niinpä kehäsihteeri heilautti erinomaisen ja saimme vielä SA'n päälle! Siitä suoraan parhaan nartun valintaan, jossa oli kolme koiraa. Mila liikkui todellakin asenteella ja niinhän se valittiinkin narttujen voittajaksi. ROP:pi kehässä oli vastassa hieno uros. Mila veti tällä kertaa pidemmän korren ja oli ROP! Aika huisia, toisen kerran roppi jo peräjälkeen. Mainittakoon myös, että menimme myöskin ekaa kertaa ihan minun itse tekemälläni trimmillä!
Yksi junnuluokan uros kävi välissä kehässä ennen kuin pääsin Uunon kanssa kehään. Uuno esiintyi hienosti ja tuomarin vingauttaessa vinkulelua taisi hän itsekin olla hieman ihmeissään Uunon voimakkaasta reagoinnista. Pikku snautseri olisi heti halunnut napata lelun suuhunsa:D Tuomari tykkäsi Uunosta ja se sai erinomaisen ja vieläpä ainoan SA'n uroksista. ROPpi kehässä kävi samoin kuin Milan kanssa. Ei olisi päivä kovin paljoa paremmin voinut mennä: kaksi koiraa kehässä ja molemmat rodun parhaita!
Ryhmiä saimme odotella vielä tovin, mikä ei ollut sateesta johtuen kovin nautinnollista. Kun ryhmät viimein pääsivät alkamaan, Mila oli vähintäänkin terässä! Se jaksoi vielä todella hienosti keskittyä ja isoon kehään juostessa snautseri esiintyi kuin mikäkin BIS-voittaja! Tuomari oli kuitenkin jo päätöksensä tehnyt, eikä häntä tällä kertaa näyttänyt pienet koirat miellyttävän.

"Keskivahva. Kompaktit hyvät mittasuhteet ja väritys. Oikea turkki. Tyypillinen pää. Täydellinen ylälinja. Oikea häntä. Hyvät kylmaukset. Tarpeeksi kehittynyt rinta. Oikea seisominen. Vapaat liikkeet" (vapaa suomennos)
- Miroslav Zidar, ERI, VAK1, SA, PN1, ROP