sunnuntai 13. elokuuta 2017

keskiviikko 9. elokuuta 2017

Kuopio KV

Perjantaina aamupäivästä kävimme kasaamassa näyttelyalueelle tuomarien telttoja ja rokotuspisteitä. Kotiintulomatkalla poikkesimme hakemaan Mimosan ja Sulo-nahkacollien juna-asemalta. Sitten alkoikin valmistautuminen näyttelyviikonloppuun. Illan aikana ehdimme käydä treenailemassa koirien kanssa näyttelyjuttuja, kaupassa ostamassa ruokaa ja kakkutarvikkeita sekä leipoa kolmen suklaan juustokakun! Yön ohjelmaan kuului lisäksi Milan pesu ja trimmaus, se toimi nimittäin viikonloppuna kisakoirana junior handlerissa.
Lauantaina Mila kisasi junnuissa Siljan kanssa piirimestaruudessa sekä Johannan kanssa vanhemmissa junnuissa. Minulla itselläni ei pitänyt olla mitään varsinaisia esitettäviä. Niinhän siinä kuitenkin kävi, että pääsin mukaan karkeakarvaisten saksanseisojien kasvariin; ROP-kasv ja KP vielä päälle. Sen aikana Silja oli käynyt Milan kanssa yksilöissä, harmittavasti en niitä itse päässyt näkemään.
Sijoituksista tämä pari jäi kuitenkin ulkopuolelle, vaikkakin erittäin lupaavalta yhteistyö näytti. Toivottavasti myöhemmin työ tuottaa tulosta! Nautseri pääsi hetkeksi häkkiin lepäämään, minä taasen löysin itseni kehästä pian partacollien kanssa. Esitin valiouroksen ERI2, SA, PU3 sekä auttelin samaisen koiran kanssa myöskin kasvarissa ROP-kasv ja KP.

Vanhemmat junnut olivat samaan aikaan menossa ja ehdin juuri ja juuri näkemään Milan ja Johannan yksilöt. Tämä parivaljakko eteni upeasti kuuden parhaan joukkoon, jonka jälkeen tulivat vaihtokoirat. Mila esiintyi tosi kivasti myös vaihdossa toisella tytöllä. Se on kyllä kehittynyt pienestä mamman pupupöksystä aivan hirveästi! Enää ei haikailla pahemmin kehän laidalle luokseni. Niin siinä kävi, että neljänneksi sijoittui tämä hieno parivaljakko.
Junnujen jälkeen oli luvassa leipomamme kakun syömistä, hieman myöhäinen Milan valiokakku. Olen saanut viime aikoina hieman kuulla nakittelua valiokahveista, joten pakkohan ne oli tarjota, kerranhan sitä vain valioidutaan!
Isossa kehässä pääsin vielä pyörähtämään seisojakasvarissa, mutta valitettavasti meitä ei neljän parhaan joukkoon otettu.
Sunnuntai pyörähti käyntiin perrokehällä, jossa esitin yhden avoluokan nartun. Valitettavasti itse kehäsuoritus ei mennyt niin kivasti kuin edellisen kerran tiistaina mätsärissä, jossa myös pyörähdin kyseisen koiran kanssa kehässä. Hällä on kaikkien kanssa tapana painaa hihnaa liikkeissä, mätsärissä tätä ei tapahtunut ollenkaan, mutta kun kehään päästiin... Sieltä keltaisen lapun jälkeen pihalle. Viereisessä kehässä esitin pari käppänää, mustan ja musta-hopean. Molemmille koirille erittäin hyvät.

Näiden kehien aikana Mila oli päässyt jälleen junnukoiraksi, tällä kertaa Aavan kanssa. Tälle parivaljakolle ei tällä kertaa sijoitusta irronnut, mutta arvostelusta päätellen suoritus oli mennyt varsin hyvin.
Kehien jälkeen kiersimme porukalla kojut läpi. Itse säästyin tällä kertaa rahallisesti suhteellisen vähällä. Mukaan tarttui vain iso pussillinen luita vitosella ja tekokarvainen treenilelu, joka muuten osoittautui jo nyt aikas mieleiseksi.

Tuttuun tapaan näyttelyalueelta lähdimme viimeisten joukossa, taisipa se viimeinen teltta olla meidän. Mimosa ja Sulo saatettiin maanantaina junaan kotimatkalle. Kaikille osallisille kiitokset näyttelyseurasta, ootte kyllä aivan huippua porukkaa!

perjantai 28. heinäkuuta 2017

Aksakisoja pitkästä aikaa

Valmiiksi kirjoitettuna jäi tämäkin postaus luonnoksiin ja julkaisu unohtui totaalisesti. Pari viikkoa sitten kävimme Milan kanssa pitkästä aikaa agilitykisoissa Jyväskylässä.

Sunnuntaina (16.7) herätys pirahti viideltä ja kuudelta olimme jo poimimassa Tinttiä kyytiin. Sitten lähdimme suuntaamaan Etelä-Kuopioon, jossa meidän kyytimme jo odottelikin, ja auton nokka kohti Jyväskylää. Pitkästä aikaa oli luvassa aksakisoja. Samalla kisailtiin myös kääpiösnautsereiden rotumestikset, joten viimeistään niiden takia minun täytyi ilmoittautua kisoihin.
Kisapaikalla olimme hyvissä ajoin, jo vähän ennen kahdeksaa. Ensimmäisenä ratana meillä oli hypäri, jonka rataantutustuminen starttasi yhdeksältä. Rata vaikutti oikein mukavalta, just semmoiselta meille sopivalta: paljon suoria pätkiä. Starttasimme viidensinä ja maaliin saavuimme puhtaasti, vieläpä alle ihanneajan. Milalla oli kauttaaltaan ihan hyvä vauhti siihen nähden, mitä se nyt viime aikoina on ollut. Kepit menivät vähän hitaan puoleisesti, mutta puhtaasti kuitenkin, mikä on pääasia.
 
Medien ja maksien jälkeen alkoi toisen radan rakennus. Radalla pääsimme vitoshyppyyn asti oikein kivasti, mutta sitten Mila sai aivopierun ja lähti ilman mitään erityistä syytä tarkastamaan hallin reunaa. Itse Milan sluibailun sisäistettyäni kävin äkkiä hakemassa sen mukaan matkaan.
Seuraava este oli kepit, ja oli aivan oma mokani, kun en ottanut sitä tarpeeksi hyvin ensin hallintaan. Napattiin kielto, kun Mila ohitti kepit. Uusittiin ja snautseri pomppasi pois loppupäästä keppejä. No uusittiin taas. Tälläkin kertaa kepit jäivät välistä suorittamatta, mutta päätin jatkaa siitä kohtaa, mistä ohitus tapahtui.
Keinu oli hidas, Mila ennakoi ja jäi taas töllöttämään keskelle keinua. Tämä on ollut meillä treeneissäkin viime aikoina ongelmana. Täytyisi varmaan tehdä taas keinua hetki yksittäin etupalkalla. Loppuradan pääsimme ilman mitään sen ihmeempiä kommelluksia. Kepeiltä siis tuli se kymppi ja lisäksi näiden kaikkien mutkien jälkeen ihanneaikakin ylitettiin roimasti.
Palkintojen jaossa meidät kuulutettiin hyppyradalla toisiksi ja olisimme napanneet vielä LUVAnkin, mutta valitettavasti se on jo hypäriltä taskussa. Perusradalla sijoituimme kolmansiksi. Sieltä tuli siis haalittua herkkuja koiralle ja vähän itsellekin.

Näiden kahden startin jälkeen meidän radat oli aksailtu. Minulle tultiin kuitenkin sanomaan, ettemme saisi vielä kadota paikalta, sillä meillä olisi vielä mahdollisuuksia rotumestaruuksissa sijoituksille. Jäimme siis rauhassa katselemaan ratoja, vaikka tiesinhän minä jo, että emme me tuon toisen radan takia mitään voittaisi.

Oli ihan huippua päästä näkemään niin paljon kääpiösnautsereita aksaamassa. Meillä päin kun olen usein ainoana kisoissa pienen partaeläimen kanssa. Erityisesti sykähdyttivät nuo kolmosluokan minit. Mukaan mahtui muutama aikamoinen tykki ja voi kuinka pakostikin alkaa kadehtia niiden vauhtia tuon maailman hitaimman snautserin kanssa.

Lopulta siinä kävi niin, että pääsimme lähtemään kohti kotia. Matkalla pysähdyimme vielä ABC:llä hampurilaisilla. Päivän tavoitteet suoritettu. Milalla pääosin kiva vauhti, kontaktit oli nätit sitä keinun hitautta lukuunottamatta. Mila ei myöskään käynyt moikkaamassa radalla tuomaria ja ratatyöntekijätkin saivat olla suhteellisen rauhassa, ekalla radalla nautseri vain vilkaisi yhtä.

Ennen seuraavia kisoja treenataan kepit varmoiksi, kontakteille vauhtia, ja tehdään kivoja hömppäjuttuja ja nautitaan molemmat aksailusta! Ensi kertaan viisastuneena vain yksi startti per kisa, näin saadaan Milan into pysymään paremmin yllä.

Tintille hurjat kiitokset vielä seurasta ja ratojen videoinnista!


lauantai 15. heinäkuuta 2017

Tokotoko

Tintti, Unna ja Carla tulivat meille yökyläilemään su-ma välisenä yönä. Sunnuntai-iltana kävimme koirien kanssa pitkällä lenkillä, jossa hurahtikin huomaamatta hieman odotettua pidempään. Kolmen ja puolen tunnin jälkeen palasimme kotiin, täynnä itikan puremia ja matkassamme väsyneitä koiria (kaikki muut siis paitsi Carla, joka heti sisälle päästyään kävi nappaamassa luun järsittäväkseen:D Kuinka sillä pienellä shetlantilaisella jäikään vielä niin paljon virtaa?!) Jokainen itikanpistos oli kuitenkin sen arvoista, sillä meillä oli todella hauskaa ja kameran muistikorttikin täyttyi hurjaa vauhtia. Lenkin aikana tulikin räpsittyä reilu 1000 kuvaa, siinä oli sitten läpikäymistä kerrakseen! Sieltä lenkiltä otoksia onkin edellisessä postauksessa.
Maanantaina meidän oli tarkoitus lähteä jo kymmenen maissa treenaamaan, mutta lähtö viivästyi pari tuntia. Saimme lopulta raahauduttua kentälle ja päivän ohjelmassa oli luvassa vähän tokoilua. Milan kanssa teimme vähän seuruu-juttuja. Ulkona olemme treenanneet aivan luvattoman vähän, joka on lopulta kostautunut hajuhäiriöiden määrässä; joko nenä menee maahan tai sitten Mila alkaa yli yrittämään. Muutama kiva lyhyt pätkä kuitenkin mahtui mukaan.
Pari kapulan pitoa ehdimme myös ottaa. Kapula onkin ollut meillä tauolla jo pidemmän aikaa, minkä kyllä huomasi innottomuudessa ottaa se suuhun. Tätä lisää siis jatkossa ja tehdään kapulasta taas tosi kiva juttu.
Loppuun teimme Tintin kanssa vielä yhteisen paikkiksen. Siinä Milan ongelmana on ollut toisten käskyihin reagoiminen, ja niinhän se teki tälläkin kertaa. Pitäisi vain päästä treenaamaan enemmän kimpassa niin tähänkin saisi varmuutta.
Huomenna onkin luvassa taas pitkästä aikaa vähän kisailua, kun käväisemme päiväreissulla Jyväskylässä agilitykisoissa. Tavoitteena olisi tehdä kaksi onnistunutta rataa, tuloksista viis. Eihän sitä nyt voinut missata, kun saatiin vähän pohjoisemmaksi kääpiösnautsereiden rotumestikset!

keskiviikko 12. heinäkuuta 2017

sunnuntai 2. heinäkuuta 2017

SUURLEIRI 2017

Ihan uskomatonta, että se on nyt ohi, kauan odotettu leiri ja samalla viimeinen Kennelliiton leirini leiriläisenä. Viikko meni todella nopeasti, aivan liian nopeasti. Viimeisenä iltana harmittelimme kavereiden kanssa, että emme edes ehtineet kunnolla sisäistää olevamme leirillä.
T i i s t a i n a oli herätys kuudelta. Väsytti kovasti, sillä edellisenä iltana pakkaaminen oli hieman venähtänyt. Kävimme matkan varrelta hakemassa Saran ja Huiman, sekä Ean ja Riemun. Sitten starttasi matka kohti Etelä-Pohjanmaan Lapuaa ja leirikeskus Wanhaa Karhumäkeä. Menomatkalla pysähdyimme kahdesti pissittämään koirat ja syömään eväät. Leiripaikalle saavuimme ennen kahtatoista ja ehdimme odotella hetken autossa ennen kuin suuntasimme ilmoittamaan itsemme saapuneiksi. Ilmoittautumisessa saimme tietää ohjuksemme ja iloksemme totesimme päässeemme samaan huoneeseen. Meidän huoneessa olivat siis meidän lisäksemme Sara ja Huima, Ea ja Riemu sekä Siiri kääpiömäyräkoira Raisan kanssa.

Raahasimme tavarat yläkertaan huoneeseen ja aika pian tämän jälkeen olikin ensimmäisen lounaan vuoro. Ruuan jälkeen meillä oli vapaata, jonka jälkeen kävimme tuttuun tapaan salissa läpi leirin sääntöjä ja ohjeita. Sitten oli aika tutustua omaan soluryhmään. Meidän soluryhmä oli kyllä aivan mahtava! Siellä oli kavereita, jotka tunsin ennestään tai olin nähnyt edellisvuosina leirillä. Esittelyn ja solun nimen keksimisen jälkeen suuntasimme jälleen syömään.
Illalla leiripäällikkö esitteli meille erilaisia koiran palkkausmenetelmiä demonstroiden enkkusprinkullaan. Pääsimme pohtimaan, millaisessa tilanteessa mikäkin palkka toimii parhaiten ja miten palkkaa tulisi käyttää. Luennon jälkeen pääsimme kokeilemaan soluryhmittäin erilaisia palkkaustapoja omille koirillemme. Alkuun teimme palkkausta namilla ja sen jälkeen lelulla. Mila leikki todella hienosti lelulla ja onkin tässä viimeisen vuoden aikana kehittynyt hurjasti leikkimisessä.

Palkkaleikkien jälkeen kävimme pelailemassa salissa. Iltapalan ja Pedigrillin jälkeen oli iltaohjelman vuoro. Iltalenkin jälkeen nappasimme muutaman yhteiskuvat ja sitten menimme nukkumaan.

K e s k i v i i k k o starttasi aamuvenyttelyllä puoli yhdeksältä. Sitten kutsui koirankierros ja aamupala. Näiden jälkeen alkoivat ekat koulutukset, joista meillä oli luvassa ensimmäisenä tokoa. Harjoittelimme perusasentoa ja vähän seuraamista ja paikkista. Mila tahtoi jäädä perusasennossa koko ajan joko liian eteen tai vinoon, tarkkuutta siis tähän.

Tokon jälkeen meillä oli junior handler. Teimme liikettä yhdessä ympäri ja yksittäisliikkeenä edestakaisin ja vapaa seisotus. Pääpointtina oli harjoitella suoria linjoja ja saada koira esiintymään suoraan tuomarin eteen.
Koulutuslajit olivat puolivälissä, joten oli aika laittaa koira lepäämään ja me leiriläiset lähdimme itse touhuilemaan jotain aivan muuta. Oli nimittäin leiriolympialaisten ensimmäisen lajin vuoro: ohjuspiilon. Tässä toimimme soluryhmittäin ja edellisvuosien tapaan homman nimi oli etsiä ohjaajia piilosta mahdollisimman nopeasti. Meidän solu toimi hyvin yhteen ja nappasimmekin suuria pisteitä tässä lajissa. Ohjuspiilon jälkeen maha kurni jo kovasti, mutta onneksi meillä olikin ruokailun vuoro.

Ruuan jälkeen Kennelliiton teemavuoden kunniaksi meille tultiin esittelemään suomalaisia koirarotuja. Tästä jäikin muutamia uusia juttuja mieleen. Luennon jälkeen meillä oli loput koulutukset, joissa meillä oli seuraavaksi vuorossa jokerilaji. Jokerissa oli luvassa temppuja. Neljässä pisteessä harjoitimme koiran kehonhallintaa. Laatikkotreeniä, pujottelua jalkojen välistä, pullon kaatamista ja pyörimistä koiran oman akselin ympäri.
Päivän vika laji oli aksa, jossa oli kaksi erilaista lyhyttä rataa. Me teimme hyppy-mutkaputki-hyppy-sarjaa. Mila otti paljon häiriötä liinasta, sillä koiraa ei saanut pitää kentällä irti turvallisuussyistä. Koulutusten jälkeen meillä oli valitsemaamme toimintaa; lenkki koiran ja ohjusten kanssa, pelejä, vapaa-aikaa, tokoa tai agilityä. Me menimme tokoilemaan. Mila oli jo hieman väsynyt kovasta treenimäärästä, joten tyydyimme lähinnä vain katselemaan ja kuuntelemaan kouluttajien vinkkejä muille. Sen jälkeen oli taas ruokailu ja mahat pullollaan lähdimme kuuntelemaan Pedigreen luentoa.
Illalla meillä oli vielä toinen olympialaji, tällä kertaa koirien kanssa. Houkutusten highway, jonka varrelle oli laitettu jos jonkinnäköistä houkutusta. Mila oli jo tosi väsynyt ja tuli kyllä luokseni, mutta vauhti ei päätä huimannut. Se otti jo alussa häiriötä kauempana juoksevasta koirakosta ja kävi matkan varrella haistamassa yhtä lelua (lelut kun piti olla meille varma nakki, mutta ollaan silti tyytyväisiä, ettei snautseri mennyt hotkimaan mitään nameja).

Iltapalan jälkeen iltaohjelmassa jaettiin palkinnot koirankiekalta. Meidän porukka sai kaikki oikein.
Pesujen ja pisujen jälkeen hengailimme vielä huoneessa, mutta sitten nukkumatti kutsuikin jo unten maille.
T o r s t a i valkeni aamujumpalla. Sen jälkeen menimme aamupalalle ja koirankiekalle. Meidän koulutukset starttasivat jokerilla, jossa teimme hakua oman tason mukaan. Mila haki ensin minut lähempää kuusen takaa ja toisen kerran hieman kauempaa. PK:n jälkeen meillä oli vuorossa agility. Tällä kertaa päätin, että menemme helpommalle radalle. Milalla on jo tarpeeksi vauhdin kanssa ongelmia, niin en kaipaa niitä enää yhtään lisää mahdollisuudesta liinan jäädessä kiinni mutkamutkeen. Helpommalla radalla oli suora putki. Mila olisi toki voinut edelleenkin mennä paljon reippaamminkin, mutta edellispäivän suoritukseen nähden meillä meni ihan mukavasti.
Näiden jälkeen taas koirat levolle ja meidän ohjelmassa oli Amazing dog race, joka oli yksi olympialaji. Toimimme soluryhmittäin ja homma toimi pääpiirteiltään samalla tavalla kuin Amazing race. Meidän solu oli kaikkein nopein, joten voitimme. Vaikka homma kävikin paljon kunnon päälle, meillä kaikilla oli tosi hauskaa ja kaikki olivat oikeasti täysillä mukana hommassa. Seuraavaksi masun täyttöpuuhiin ja sitten meille esiteltiin pelastuskoiria. Paikallinen pelastuskoirakerhon jäsenet kävivät näyttämässä meille hommaa käytännössä ja kertoivat lajista.

Koulutukset jatkuivat tokolla, jossa teimme erilaisia rallytoko-ratojen pätkiä. Milan kanssa teimme lähinnä avo-ratoja ja muutamia yksittäisiä kylttejä. JH:ssa harjoittelimme kolmion tekemistä.
Sitten olikin yhden olympialajin vuoro, tällä kertaa koirien kanssa. Homma toimi viestinä niin, että koiran tuli pujotella ohjaajan jalkojen välistä tietty matka. Ruuan jälkeen meillä oli taas valitsemaamme ohjelmaa. Alunperin valitsimme JH:n, mutta koirat olivat jo niin väsyneitä, joten päätimme jättää ne lepäämään ja menimme itse pelailemaan. Iltapalan ja Pedigrillin jälkeen luvassa oli iltaohjelma. Jälleen koirankiekalta nappasimme palkinnot.
P e r j a n t a i pyörähti käyntiin jumppaillen, lenkkeillen ja syöden. Sitten meillä oli PK-koulutusta, jossa leiripäällikön johdolla teimme esineen etsintää. Mila oli tosi haka tässä, se tajusi heti idean. Se johtuu varmaan siitä, että olen kotonakin etsityttänyt sillä nameja. Sain alkaa laittamaan esinettä piiloon niinkin, ettei Mila nähnyt minne sen laitoin. Lisäksi teimme esineruutua, hakua, esterataa ja viestiä.
Lounaan jälkeen meillä oli leirimätsäri, jonka tuomaroi Saana Jansson. Numerot arvottiin ja me saatiin se viimeinen eli 43. Meidän parina oli kaksi villakoiraa, jotka saivat valkoiset nauhat meidän saadessa keltaisen. Emme tienneet varmaksi, kumman värinen nauha oli parempi. Pari kehän jälkeen tuomari halusi nähdä muutamia koirakoita erikseen järjestettävässä junior handler-kehässä. Tässä me pääsimme hienosti kymmenen parhaan joukkoon. Seuraavaksi keltaisten saaneet kuulutettiin kehän puolelle, Mila oli jo todella väsynyt, sillä aurinko porotti suoraan kentälle. Hienosti se jaksoi kuitenkin tsempata, ensin pääsimme jatkoon ja lopulta tuomari tuli ojentamaan meille sen ykkösruusukkeen! BIS-kehässä meillä oli vastassa hieno leonbergi, joka lopulta vei sen pidemmän korren.
Sitten veimme koirat nukkumaan ja meillä oli vapaa-aikaa. Päivällisen jälkeen meillä oli Pedigrilli ja sitten viimeinen olympialaji: Teräsperä eli teräspari. Siinä suoritettiin erilaisia pisteitä eri lajeissa. Yksilöinä arvosteltiin asennetta ja koiran käsittelytaitoja ja joukkueena hyvästä yhteistyötästä oli mahdollisuus saada lisäpisteitä. Jokainen teki oman tasonsa mukaan ja meille jaettiin pisteitä yhdestä viiteen.
Meidän solu aloitti pikkuesineiden etsinnällä. Minä halusin Milan etsivän ruohoon piilotetun esineen ja koskettavan sitä. Snautseri selvästi tykkäsi, kun pääsi käyttämään nenäänsä ja esine olikin nopeasti löydetty. Etsinnän jälkeen vuorossa oli aksa, tällä kertaa Mila toimi todella kivasti. Sitten teimme tietokilpailun, jonka sai tehdä myös yhdessä koko solun voimin, niin kuin teimmekin. Temppu-pisteellä saimme päättää kaksi vapaavalintaista temppua, jotka sitten arvosteltiin. Rallytokossa oli kolme rataa; alo, avo ja voi, ja jokainen valitsi itselleen sopivimman radan pätkän. Me teimme avo-radan. Toko-pisteellä pääsimme näyttämään vapaavalintaisen liikkeen tai sen osan. Milan kanssa meinasin ensin tehdä paikkamakuun, mutta avoluokan paikka istuminen on kuitenkin meille varmempi, joten tein lopulta sen. Viimeisenä junior handlerissa tarkoituksena oli tehdä mahdollisimman hyvä kolmio, jonka jälkeen vapaa seisotus.

Iltaohjelmassa pääsimme nauramaan oikein kunnolla, vaikka samalla olikin todella haikea olo. Kävimme räpsimässä vielä vähän kuvia. Illalla meni aika myöhään, sillä täytyi nauttia vielä viimeisestä yhteisestä illastamme.
L a u a n t a i n a heräsimme todella haikeissa tunnelmissa, jo edellisenä iltana olimme ehtineet vieräyttää muutaman kyyneleen järkyttyessämme, että tämä leiri on kohta ohi. Menimme koirankierrokselle, joka oli täynnä vaikeita kysymyksiä ohjuksista. Loppushowssa nautiskelimme palkintosaaliista. Nappasimme aamun koirankiekalta palkinnot pisteillä 4/10, siitäkin päätellen kysymykset olivat olleet todella vaikeita. Lisäksi meidän solu Kissakalat voitti koko leiriolympialaiset!
Viimeisen yhteisen aterian jälkeen suuntasimme pakkaamaan tavaroita ja sitten odottelimme kyytiä kohti kotia. Lähtöhalausten jälkeen autolle kävellessä tuli kunnon romahdus. Kolme huikeaa Suurleiriä takana, nyt se viimeinenkin on ohi. Oli mahtavaa päättää se parhaimpaan leiriin ikinä. Vaikka tiesin, että viikosta olisi tulossa mahtava, en ikipäivänä olisi voinut uskoa sitä näin upeaksi! Leiripaikka oli todella mukava, etäisyydet treeneihin olivat lyhyet, ruoka oli oikein hyvää ja sääkin suosi. Kiitos huonekaverit, ohjukset ja meidän paras soluryhmä❤ Nähdään vielä joskus!