Hihnan toisessa päässä

"Tarkoituksenani on olla koiralleni ihminen, jolle se tahtoo olla paras ystävä."

Blogia päivittelee 18-vuotias nuori koiraharrastaja Kuopiosta. Tällä hetkellä opiskelen lukiossa viimeistä vuotta, toivottavasti keväällä koittaisi aika painaa valkolakki päähän. Eläimet ovat aina olleet lähellä sydäntäni ja omasta koiranpennusta olen haaveillut aina sieltä pienestä naperosta saakka. Viimein vuonna 2010 vanhemmat heltyivät ja meille muutti maailman ihanin partasuu, Mila. Seuraavat lähes kahdeksan vuotta kului, kunnes sain mahdollisuuden toteuttaa monen vuoden unelmani ja lauma kasvoi tsekkiläisellä australianpaimenkoiran alulla. Tulevaisuuden suunnitelmat ovat vielä hämärän peitossa. On hyvin mahdollista, että työskentelen silloin koirien parissa, tai ainakin koirat ovat tärkeässä roolissa elämässäni.

”Eräänä päivänä kauan sitten, koira löysi sydämeni ja sillä hetkellä tiesin, että olin muuttunut ikuisiksi ajoiksi.”

Welsh corgien erikoisnäyttelyssä 2015 JH1, BIS-JH1
Koiranäyttelymaailma vetäisi minut mukaansa vuonna 2010, jolloin pääsin ensimmäistä kertaa Sawo Showhun. Vielä tässä vaiheessa en olisi uskonut kuinka tärkeäksi näyttelymaailma minulle tulisikaan – sieltä olen saanut paljon uusia ystäviä ja päässyt tutustumaan erilaisiin koiriin. Mila ei rotukehien puolella erityistä meriittiä nuorempana saavuttanut, joten junior handler alkoi vähitellen kiinnostaa. Ensimmäistä kertaa rohkaistuin junnukehään hieman vahingossa Joensuun Elokareliassa 2013, toisena päivänä lähdimme pokaalin kanssa kotia ja tästähän harrastus sai vasta uutta intoa. Myöhemmin myös vieraiden koirien esittäminen alkoi kiinnostaa ja tähän mennessä olen esittänyt koiria jokaisesta roturyhmästä.

Agility on toinen laji, josta pidän kovasti. Milan kanssa aloitimme vakituisesti treenaamisen keväällä 2014, sitä ennen olimme käyneet alkeiskurssin toisaalla. Tällä hetkellä treenaamme kerran viikossa KPSH'lla. Viralliset kisat korkkasimme alkuvuodesta 2016 ja nyt on kisakalenteri kovaa vauhtia täyttymässä. 

Valokuvausharrastus tuli kuvioihin aika pian Milan tulemisen jälkeen. Innostuin kuvaamaan Milaa ja sain ensimmäisen oman digikameran. Pari vuotta ehdin sillä kuvailemaan, ennen kuin halusin vähän laadukkaamman setin. Taloon muutti Canon EOS 1100D, jonka nokassa kiikkui kaikkien rakastama kitti 18-55mm sekä 55-250mm. Kuvaaminen vaatii vielä paljon harjoitusta, mutta kokeilemalla oppii! Loppuvuodesta 2016 oli aika päivitellä settiä hieman laadukkaampaan. Tällä hetkellä hyllystä löytyy Canonin 70D, Canon 70-200mm ef f4 usm ja Canon 50mm 1.4.



kivethämähäkinseitti1 valkovuokko1sieni1m4 1joutsen4aurinko_oksa1